torstai 3. syyskuuta 2015

Mitäs kympin tytöt?

No mitäs.
Lapsena olin vähän liian iso lapsellisiin leikkeihin. Kauhistelin ja ihailin poikien rajuja leikkejä. Ja Ninniä, joka uskalsi mennä niihin mukaan. Mutta Ninni olikin vähän jotenkin... No ei sen kanssa vaan osannut olla. Kuin olisi ollut hiekkaa kelkan jalasten alla. Ei vaan luistanut. Mahassa tuntui ilkeä muljahdus, kun mietti, oliko niillä lupa kiivetä puuhun. Olin melko varma, etteivät olleet edes kysyneet. Mutta ei ne varmaan tahallaan olleet tuhmia. Minä ajattelin tahallani pahaa niistä, epäilin, ettei niillä ollut lupaa. Minähän tässä tein väärin.
Ala-asteella oli kivaa. En ymmärtänyt niitä, jotka valittivat läksyistä ja pitkistä tunneista. Tuntui niin ihanalta, kun osasi vastata! Oikein tai väärin. Piste. Yksi plus yksi on kaksi. Verbi ilmaisee tekemistä. Ihanat litaniat: "että, jotta, koska, kun..." Joskus jatkoin itsekseni "...kunnes vaikka rakastun". Taas kouraisi mahasta. Nyt pitää keskittyä asiaan. Kukaan ei sanonut, että pitää lisätä jotain omaa. Varsinkaan mitään tunteita herättävää.
Mitäs me kympin tytöt. Yläasteella oli vähän hankalaa. Kun mahassa murisi niin hirveästi. Tiesin kyllä, miten ala-asteella pitää olla ja mitä tehdä, mutta entäs nyt? Uskonnontunnilla ei enää riittänytkään, että osaa ladata Isä meidän, nyt naamalle läväytettiin sodat ja nälkäiset lapset. Pitäisi tehdä jotain. Suunnittelen puolitosissani lähteväni lähetystyöntekijäksi Keski-Afrikkaan. Se olisi oikein. Hyvät ihmiset tekevät niin. Pyyteettömät. Onneksi tuli rippikoulu ja arvot kerrottiin taas tarkasti. Tämä on oikein ja hyvä asia, tämä on väärin. Aina teet syntiä, mutta onneksi et joudu itse niistä vastaamaan. Asiat, arvot ja tunteet ovat järjestyksessa, omissa pikku lokeroissaan.
Ammattikoulu? Enhän minä tiedä, mitä haluan tehdä! Sitä paitsi koulussa on kivaa, joten jatkan lukioon. Täällä meitä tyttöjä on paljon enemmän kuin poikia. Jostain luin, että hyvin koulussa pärjäävät tytöt uhkaavat vallata opiskelupaikat heitä huonommin menestyviltä pojilta. Mahassa kouraisi taas. Anteeksi, ei ollut tarkoitus. Teinköhän minä väärin? Hymyilin kameralle kädessäni todistus, jossa oli eetä ja ämmää ja ysiä hipova keskiarvo. Join omissa lakkiaisissani yhden lasin kuohuvaa. Ettei kontrolli pettäisi.
Laitoin paperit lähihoitajakouluun. Lähihoitaja on melkein kuin lähetystyöntekijä, mutta auttaa täällä Suomessa. Sekin olisi kuulemma suotavaa. Että keskityttäisiin vaan oman maan asioihin.
Mitäs me kympin tytöt. Hoitoalalla, sosiaalialalla ja opettajina. Syödään aika paljon maitohappobakteereita. Rauhoittaa kuulemma vatsaa.
Kuva: http://startedtoday1





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti